Näin rakennat hengähdystilaa itsellesi arkeen lapsesi ehdoilla

Näin rakennat hengähdystilaa itsellesi arkeen lapsesi ehdoilla

Tulee ilta. Päivään on mahtunut paljon. Vihdoin ja viimein, kun lapsi menee nukkumaan, alkaa oma aika. Tämä hetki on monelle vanhemmalle se ainoa oma aika arjessa ja samalla usein se, jonka varaan kaikki palautuminen lasketaan.

Siksi iltaan kohdistuu helposti kova paine. Mitä aikaisemmin lapsi nukkuu, sitä enemmän jää aikaa itselle. Mutta jossain kohtaa moni pysähtyy kysymään: onko tämä oikeasti se paras tapa saada omaa aikaa? Entä jos haasteena ei olekaan illan pituus vaan koko päivän rakenne?

Oma aika ei ole kellonaika vaan tapa olla

Helposti oma aika ymmärretään aikana, jolloin lapsi ei ole läsnä. Minäkin ajattelin ennen näin. Nykyään yksi tapa, jolla me palaudumme arjesta lasten kanssa, on askartelu, maalailu tai piirtely. Hiljainen tekeminen voi olla yllättävän palauttavaa myös vanhemmalle.

Jos oman ajan ajatellaan tapahtuvan vain iltaisin, siitä tulee niukka resurssi arkeen sekä samalla jotain, mikä pitää järjestää erikseen tai ansaita. Ja oletko tullut ajatelleeksi sitä, että on täysin ookoo laittaa lapsi joskus myöhemmin nukkumaan, jos se mahdollistaa sinulle itsellesi hengähdystauon?

Rinnakkain oleminen: pieni, mutta merkittävä muutos

Yksi konkreettinen tapa lisätä omaa aikaa arkeen on opetella olemaan lapsen kanssa ilman jatkuvaa tekemisen velvoitetta.  Milloin viimeksi olet hakenut kupin kuumaa itsellesi samalla kun lapsi leikkii tyytyväisenä? Niinpä.

Lapsi ei kaipaa koko ajan aktiivista ohjausta. Kun vanhempi vetäytyy hetkeksi taustalle, syntyy tilaa sekä lapsen itsenäiselle leikille, että vanhemman hengähdykselle.

Tilanne saattaa näyttää samalta ulospäin, mutta kokemus on eri. Vanhempi ei ole koko ajan valmiustilassa. Tämä vaatii usein pientä ajattelutavan muutosta: läsnäolo ei tarkoita jatkuvaa aktiivisuutta.

Muista myös mikrotauot

Arjessa on paljon hetkiä, jotka mahdollistavat mikrotauon pitämisen: uloslähtö ruoan jälkeen, pesulla käynti illalla, siirtymät tai ihan vain odottaminen. Helposti nämä välit arjessa kun ”mitään ei tapahdu”, täytetään nopeasti jollain kuten esimerkiksi puhelimella tai seuraavan asian valmistelulla.

Nämä ovat niitä hetkiä, joihin on helppo vaikuttaa arjessa. Kymmenen minuuttia ilman tavoitetta tai kahvikuppi ilman kiirettä. Yksittäisinä hetkinä ne tuntuvat minimaalisilta, mutta monta pientä hetkeä päivässä vähentävät kokonaiskuormitusta.
Pienet teot, suuri merkitys.

Priorisointi arjessa

Arjen priorisointi ei ole pelkkää to do -listojen optimointia. Se on myös sitä, että välillä jättää asioita tekemättä.  Jos kaikki energia menee esimerkiksi kodin ylläpitämiseen niin oma aika jää helposti viimeiseksi tai siirtyy jatkuvasti. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että koti ei ole joka ilta täydellisessä kunnossa, osa asioista siirtyy tai että joskus valitaan lepo tehokkuuden sijaan.

No entä se ilta?

Ilta on edelleen monelle vanhemmalle se hetki, jolloin saa levähtää.

Se hetki, kun miettii “kohta saan olla rauhassa.” Usein siihen liittyy myös pieni toive, että tänään kaikki sujuisi. Toivotaan, että nukutus olisi nopea ja omaa aikaa jäisi vähän enemmän. Mutta harvoin arki menee niin. Yhtenä iltana kaikki voikin sujua mallikkaasti, kun taas toisena iltana kestää kauemmin. Kolmantena joku tarvitsee vielä vettä, syliä ja yhden lisäkysymyksen.

Mutta muista ettei iltaa tarvitse suorittaa. Kaikkina iltoina ei tarvitse saada kaikkea tehdyksi, kiriä päivää kiinni tai tehdä mitään erityistä. Joskus riittää, että istuu hetken hiljaa tai selaat puhelinta ilman syyllisyyttä. Muista että kun päivään alkaa mahtua pieniä hengähdyksiä, ilta muuttuu.

Se ei olekaan enää ainoa hetki, jolloin saa olla rauhassa vaan se on yksi niistä.

Realismi ennen kaikkea

Tämä on tärkeää sanoa ääneen: kaikkina päivinä ei ole mahdollista saada taukoja pitkin päivää ja oma aika on väistämättä vasta illalla ja se on täysin ok. Tavoitteena ei ole täydellinen arki. Joskus jo se, että yksi hetki päivässä muuttuu vähemmän kuormittavaksi, riittää.

Ja lopuksi: muista, että oma aika ei välttämättä synny yhdestä pitkästä ja hiljaisesta hetkestä päivän lopussa. Usein se rakentuu pienistä hetkistä ja tavoista olla täyttämättä kaikkea.

Laura Tasku's avatar
Laura Tasku

Vastaa

Discover more from

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading