Kaikki meistä joko muistavat sen ajan tai meille on kerrottu siitä ajasta, kun arki ainakin tuntui selkeämmältä. Oli selkeämmät rajat työlle ja kodille ja vaikka haasteita oli tietenkin myös silloin, niin ne tuntuivat jotenkin hallittavammilta. Nyt elämme jatkuvassa murroksessa, kahden maailman välissä: vanhan ja jotenkin tutulta sekä yksinkertaisemmalta tuntuvan sekä tämän uuden maailman, jossa esimerkiksi somesta ja laitteista on tullut välttämättömiä työkaluja, välissä.
Teknologian kehitys on tuonut mukanaan myös valtavasti hyvää. Tieto on saatavilla heti, yhteydenpito läheisiin onnistuu helposti välimatkoista huolimatta ja moni arkea helpottava palvelu löytyy muutaman klikkauksen päästä. Samalla olemme kuitenkin tilanteessa, jossa emme vielä täysin tiedä, miten jatkuva saavutettavuus, informaatiotulva ja digitaalinen läsnäolo meihin tulevat vaikuttamaan.
Erityisesti vanhemmuudessa tämä näkyy monin tavoin. Aikaisemmin vertailukohtina olivat lähinnä oma lähipiiri ja naapurusto. Nykyään vertaamme itseämme tiedostamatta satoihin tai jopa tuhansiin ihmisiin sosiaalisessa mediassa. Ja tämä jos joku luo todella helposti niitä paineita.
Suurin haaste ei kuitenkaan ole teknologia itsessään, vaan se, että opettelemme vasta itsekin elämään sen kanssa. Olemme ensimmäisiä sukupolvia, jotka kasvattavat lapsia maailmassa, jossa työ, vapaa-aika, ihmissuhteet, uutiset ja viihde kulkevat jatkuvasti mukana. Tämän takia meidän kaikkien tulee välillä pysähtyä ja sallia sekä itsellemme että lapsillemme hetkiä, jolloin ”ei tapahdu mitään.”
NAVIGOINTIA VANHEMMUUDESSA
Ja tämä niin sanottu uusi maailma vaatii meiltä vanhemmilta jatkuvaa sopeutumista, venymistä ja tasapainoilua. Tämä uuden ajan vanhemmuus voi tuntua yllättävän haasteelliselta muun muassa jatkuvan vertailun takia, jonka some mahdollistaa. Kun paineet kasautuvat ja odotukset nousevat niin siinä kohtaa on hyvin helppo sortua syyllisyyteen tai riittämättömyyden tunteeseen.
Todellisuudessa vanhemmuus ei ole täydellistä suorittamista. Se on kasvua yhdessä lapsen kanssa, virheistä oppimista ja parhaansa tekemistä. Eikä lapsi edes kaipaa täydellistä vanhempaa, vaan vanhemman, joka itsekin harjoittelee tätä kaikkea ja uskaltaa myös olla keskeneräinen.
Ehkä yksi tämän ajan tärkeimmistä vanhemmuustaidoista onkin kyky rajata sitä, mille kaikelle antaa tilaa omassa mielessään. Kaikkea ei tarvitse seurata eikä jokaiseen kasvatuskeskusteluun tarvitse löytyä oikeaa vastausta. Pysähdy oman perheesi äärelle ja kysy: mitä me tarvitsemme juuri nyt?
Vanhemmuus on aina ollut vaativaa, mutta nykyajassa sen vaativuus on saanut uusia muotoja. Siksi tarvitsemme enemmän armollisuutta itseämme kohtaan ja vähemmän ajatusta siihen, että jonkun muun elämässä kaikki olisi paremmin hallinnassa kuin omassamme.
YKSIN PÄRJÄÄMISEN MYYTTI
Uskallan väittää, että avun pyytäminen sekä omien rajojen tunnistaminen on tässä ajassa se, mitä jokaisen pitää omalla kohdallaan miettiä. Ennen oli sanonta ”koko kylä kasvattaa lapsen” ja oli täysin tavanomaista, että lapsen arjessa oli mukana vanhempien lisäksi isovanhempia, sukulaisia, naapureita ja muita turvallisia aikuisia. Vastuu ei ollut yhden tai kahden ihmisen harteilla niin kuin se helposti nykypäivänä on.
Nyt eletään vahvasti hyvin individualistisessa maailmassa myös vanhemmuuden näkökulmasta. Samalla kun korostamme yksilön vastuuta ja itsenäisyyttä niin olemme osittain kadottaneet ajatuksen yhteisestä kasvatustehtävästä. Moni vanhempi jää kantamaan kuormaa yksin tilanteissa, joissa aiemmin tukea olisi tullut luonnollisesti lähipiiriltä, ilman että sitä olisi tarvinnut edes erikseen pyytää.
Onneksi nykyään some mahdollistaa sen, että samassa elämäntilanteessa olevat löytävät sieltä helposti toisensa esimerkiksi vauvaryhmien kautta ja sitä kautta luovat yhteisöjä, joissa he tukevat toinen toisiansa. Jaettu taakka on aina parempi kuin yksin kannettu taakka.
LOPUKSI
Yksi suurimmista muutoksista nykypäivän vanhemmuudessa onkin tiedon määrä. Aikaisemmin tietoa oli niukasti saatavilla. Sitä haettiin kirjoista, neuvolasta tai lähipiiriltä. Nykyään tietoa on kaikkialla koko ajan. Muutamalla painalluksella löydämme vastauksen lähes mihin tahansa vanhemmuuteen liittyvään kysymykseen.
Tiedon lisääntyminen on monella tavalla hyvä asia, mutta samalla se voi tehdä vanhemmuudesta aiempaa monimutkaisemman tuntuista. Jokaisesta aiheesta löytyy lukuisia tutkimuksia, suosituksia ja mielipiteitä. Joskus vaihtoehtojen runsaus voi jopa lisätä epävarmuutta sen sijaan, että se helpottaisi päätöksentekoa.
Siksi tämän ajan vanhemmuudessa on tärkeää oppia luottamaan itseensä kaiken tiedon keskellä. Lapsi ei tarvitse vanhempaa, jolla on kaikki vastaukset. Hän tarvitsee vanhemman, joka on läsnä, rakastaa, kuuntelee ja tekee parhaansa. Se on aina riittänyt ja tulee aina riittämään.
Vastaa